Täytyy myöntää, että omina teiniaikoina olisin kapinoinut tätä vastaan (ja varmasti nyt aikuisenakin), kun oma puhelimenkäyttöni ei ole mitenkään ongelmallista. Ärsyttää tällaiset armeijamallin ratkaisut, joissa koko joukkuetta rankaistaan tyhmimpien vuoksi.
Itsekin arvostan vapautta enemmän kuin kontrollia ja turvallisuutta, mutta lapset ja teinit on vielä siinä vaiheessa elämää, että aikuisten pitää sitä ohjata sekä luoda rajoja (joita muksut voivat sitten rikkoa osana aikuiseksi tuloa). Kännykkä kaikkine äppineen on suunniteltu addiktoivaksi ja ihminen kaikessa rationaalisuudessaan on kuitenkin lihaa ja verta. Ainakin meidän pitää näyttää, että elämä ilman älylaitetta jatkuvasti saatavilla on edelleen mahdollinen päättäjien digikiimasta huolimatta.
En huomannut puhetta mistään rangaistuksesta. Millainen rangaistus on jostain annettu, missä ja miksi?
Puhelimen käyttökielto näyttäytynee monen mielestä rangaistuksena, luulen ma. Varsinkin kun kyseessä on vieläpä se muoto, jossa sitä ei saa käyttää edes väli- tai ruokatunneilla, mikä nyt ainakin omaan ajatteluun ja oikeudenmukaisuudentajuun ei mahdu. On yksi asia kieltää ne opetuksen aikana, mutta että välkällä? Se on vähän sama kuin jos ei saisi käyttää omaa puhelinta ruokatunnilla töissä. Siinä kohtaa menisi aika lailla valituksia liitolle – varsinkin jos se olisi vaan joku työnantajan käsky eikä mikään laki – mutta se onkin vähän eri asia varmaan koululaisten kohdalla…
Tietysti uskon että on myös monia nuoria jotka näkevät tämän ihan positiivisena muutoksena, kuten artikkelissa haastatellut nuoret, mutta luulen myös että on tosiaan myös niitä ketkä eivät asiasta pidä, mutta ovat asiasta vaiti. Puhumatta sitten tietysti niistä nuorista, jotka aivan taatusti valittavat tästä koko jutusta.
Puhelimen käyttökielto näyttäytynee monen mielestä rangaistuksena
Saahan sitä nähdä asiat miten lystää. Ei se asiasta vielä rangaistusta tee, että joku asian rangaistukseksi päättää tulkita.
Mutta kyllä, onhan tuo välitunteja koskeva kielto ihan dorka asia. Voi se kyllä oikeasti olla hyödyllistäkin – kyllä mä ymmärrän, mitkä osat 90-luvun kökkökasan seassa olivat itse asiassa niitä hyviä jyviä, jotka olisi ollut kiva jotenkin säilyttää samalla kun muusta päästiin eroon. Ja joo, ihmisten kyky toimia joutuessaan toisistaan erilleen kauppakeskuksissa tms. – ja ihmisten kyky sopia tapaamisista – oli jotain tyyliin 20 kertaa parempi kuin nykyään.
Sellainen yksnkertainen asia kuin “mene viimeisimpään paikkaan, jossa viimeksi näit kaverisi ja odota siellä” tuntuu olevan tuntematon nykyään, joten jos kännykästä loppuu akku, silloin vaan Ollaan Pulassa™.
Turdas töihin sieltä sä oot taas selannu sopulia koko aamupäivän.
pääsispä töihin
Nyt sit printataan meemuja paperille ja esitetään sketsinomaisia tulkintoja tiktokeista. Varmana hauskempaa näin.
