Artikkeli liittyy vuoden takaiseen Oulun puukotukseen, jossa alaikäinen puukotti ulkomaalaista. Yle on haastatellut myös puukottajan äitä. Ja tämä artikkeli on puukottajan asianajajan ja oikeuspsykiatrian erikoislääkärin haastattelut, joissa ne kertoo oman näkemyksensä Suomen psykiatrisen hoidon tilasta.

Kari Eriksson kertoo kohtaavansa yhä enemmän myös muita kuin syyntakeettomaksi todettuja rikoksentekijöitä, joilla on hänen mielestään riittämättömästi hoidettu mielenterveysongelma.

Hän sanoo, että mielenterveysongelmat ja hoidon puutteet ovat tulleet esiin hyvin vakavissa tapauksissa: murhissa, tapoissa tai niiden yrityksissä.

Tilanne on alkanut painaa hänen mieltään.

Eriksson sanoo pelkäävänsä, että äkkinäiset, ulkopuolisiin kohdistuvat rikokset alkavat yleistyä, jos tilanteelle ei tehdä mitään.

Hänen näkemyksensä mukaan psykiatrian sairaalapaikkojen vähentäminen on johtanut siihen, että avohoidon varaan jää nykyään liian huonokuntoisia ihmisiä, jotka eivät pärjää.

Toinen haastateltu on oikeuspsykiatrian asiantuntija, erikoislääkäri Marko Lindberg:

Lindbergin mukaan on ollut jo pidempään nähtävissä, että avohoito ei aina toteudu riittävän hyvin ja psykiatrisia sairaalapaikkoja on liian vähän. Tämä koskee hänen mukaansa sekä akuutti- että pitkäaikaishoitoa tarvitsevia.

Jos sairaalaan pääsee, hoitojakso saattaa jäädä hyvinkin lyhyeksi. Tämä on ongelma esimerkiksi pitkäaikaisesti oireilevissa psykoosisairauksissa.

– Eihän kahden tai kolmen viikon hoitoepisodi riitä siihen, että sairastuneen kanssa tutustuttaisiin systemaattisesti psykiatriseen sairauteen tai sen asianmukaiseen hoitoon, Lindberg sanoo.

Artikkeli kertoo meille että psykiatrian sairaalapaikkojen määrä laski vuosina 2015-2021 yli 40%. Paikkojen määrä vuosina 2021-2024 oli noin 3000, joten ennen määrän laskua paikkoja oli noin 5000. Oikeudenkäynneissä pyydetään mielentilatutkimusta vuosittain noin sadassa tapauksessa. Noin 40:ssä niistä tutkittava todetaan syyntakeettomaksi. Määrät vaihtelee vuosittain, mutta artikkelin graafista voisi arvioida että sen esittämältä ajalta 2010-2024 mielentilatutkimuksien määrä on laskussa ja syyntakeettomien määrä on kasvussa. Eli, joko oikeudet osaa arvioida aiempaa paremmin minkälainen henkilö kannattaa lähettää tutkimukseen tai selkeiden tapausten osuus on kasvussa.

Tämän vuoden numerot ei ole graafissa, mutta:

Lindbergin mukaan THL:n oikeuspsykiatriselle lautakunnalle on tullut tämän vuoden heinäkuuhun mennessä käsiteltäväksi jo noin satakunta tapausta, joissa oikeudet ovat halunneet selvittää rikoksesta epäillyn mahdollisia mielenterveysongelmia. Määrä on lisääntynyt selvästi aiemmista vuosista, jolloin koko vuoden määrä on ollut noin sadan luokkaa.

Joten, jos tilanne jatkuu samanlaisena vuoden loppuun, tänä vuonna tulee olemaan enemmän mielentilatutkimuspyyntöjä kuin vuodesta 2010 on ollut. Jos syyntakeettomien osuus pysyy yhtä korkealla kuin aiemmin, voisi olettaa että myös niiden määrä tekee ennätyksen.

Artikkelista voisi olettaa että muutoksen osasyynä on psykiatrisen hoidon laadullinen ja määrällinen muutos.

THL:n oikeuspsykiatrin Marko Lindbergin mukaan tilanne on erityisen vaikea sellaisen ihmisen kohdalla, joka ei itse halua hoitoa, vaikka lääketieteellisesti arvioiden tarvitsisi sitä. Lindberg sanoo, että lainsäädäntö korostaa itsemääräämisoikeutta eli sairastuneen oikeutta tehdä omat ratkaisunsa.

Hänen mielestään Suomessa voitaisiin pohtia, pystyttäisiinkö lainsäädännön muutoksilla velvoittamaan vaikeimmin sairaita avohoitokäynneille ja tarvittaessa käyttämään lääkitystä. Tällaisen toteuttaminen ei kuitenkaan ole yksinkertaista.

Ongelmaksi muodostunee se että psykiatrisen hoidon resurssit ei välttämättä riitä lisääntyneiden hoitojaksojen tekemiseen, ne ei riitä edes nykyisen määrän hoitamiseen.

Erikssonin mukaan tapaus, jossa skitsofreniaa sairastavaa oli muistutettu kännykkäviestillä lääkkeenotosta, on vain yksi esimerkki siitä, miten nykyinen hoitojärjestelmä jättää sairastuneen liian isoon vastuuseen omasta tilastaan.

Tää on nyt varmaan niitä vuodesta 2020 käytössä olevia “muita avohoitokontakteja” (pdf s.3).